Suuria kysymyksiä

Tämä postaus sisältää suurimmalti osin tajunnanvirtaa ja päättömiä lauseita. Postaus on kirjoitettu juuri nyt, kirjoittajan juuri tässä mielialassa. Meissä kaikissa on se inhimillinen puolemme blogipersoonan takana, tässä pala omastani.

Joskus sitä miettii itseään ja miettii kynsiharrastusta, blogia ja miettii kaikkia näitä yhdessä. Miettii blogin pitämistä, sen jatkamista, tauon pitämistä, lopettamista. Kuka kertoisi vastaukset suuriin kysymyksiin? Tuskinpa kukaan osaa.

Periaatteessa rakastan blogin pitämistä, rakastan kirjoittamista, kuvien ottamista, kynsien laittoa ja rakastan sitä että voin jakaa teille Facebookissa yhtäkkisiä ajatuksiani harrastukseen liittyen. Tuntuu kuitenkin että mikään ei riitä.Vaadin itseltäni aivan liikaa, ihan joka tilanteessa. Kaikista julkaisemistani kynsistä löydän virheitä, kuvista joita otan löydän sata virhettä, tekstit ovat liian lyhyitä, liian pitkiä, liian ihan mitä vain. Veikkaan että kukaan teistä ei edes tajuaisi mitä selitän jos koittaisin selittää mitä vikoja nään yllämainitsemissani asioissa, mutta eihän tässä olekkaan siitä kyse, vaan ainoastaan pään sisällä olevasta asiasta. Perfektionismi ei tarkoita sitä että kaikki tekijän tekemät asiat olisi täydellisyyttä hipovia ja joita kokisi tarpeen parantaa, vaan sitä, että tässä hetkessä ja tilanteessa, näillä taidoilla ja tiedoilla vaatii itseltään enemmän kuin olisi tarve tai mahdollistakaan vaatia. Löytää puutteellisuuksia jokaisesta asiasta jonka tekee ja tuntee huonoa omaatuntoa kun ei tehnyt jotain paremmin. Huoh.

Joskus olisi ihan vaan kiva käyttää täysin vapaasti niitä kaikkia satoja omistamiansa lakkoja, mutta ei voi, kun on tuo musta laatikko josta mun on ensin kokeiltava kaikkia mahdollisia. Miksi ihminen pistää itselleen tavoitteita, sääntöjä ja muita ja rajoittaa näin mielikuvitustaan? Joskus olisi ihan kiva vaan tehdä yksivärisiä lakkauksia koko viikon tai vaikka kuukauden. Mutta ei voi, koska lukijani tylsistyisivät kuolleeksi, koska olette tottuneet siihen, että kokoajan tulee uutta ja ihmeellistä. Mitäs jos en julkaisisikaan niitä yksivärisiä lakkauksia? Niin, no sitten tulisi kuukauden blogitauko. Luulen ettei sekään olisi sitten hyvä, toisille kun tuo joka toinen päivä postaaminenkaan ei tunnu riittävän.

Älkää käsittäkö väärin, minusta on todella ihanaa kuulla sellaista palautetta, jossa toivottaisiin että postaisin mieluumin joka päivä kuin vain kahden päivän välein, . Tottakai se on ihanaa kuulla että minun kirjoitukset kiinnostavat niin paljon, että niitä voisi vaikka joka päivä lukea mutta ymmärtäkää, että minä en pysty. Blogin lisäksi mulla on todellakin myös se ihan oma, blogin ulkopuolinen elämä (vaikkei aina sitä kyllä uskoisi). Blogin pito vie niin paljon aikaa mun elämästä, että ette varmasti uskokkaan. Se kaikki ei näy postauksien muodossa juuri nyt tällä hetkellä teille, mutta blogin ylläpito, vastailu kommentteihin, sähköpostiin, Formspringiin, erilaisiin blogiin liittyviin yhteydenottoihin ymsymsyms vie tolkuttomasti aikaa sen lisäksi, että hion blogin ulkoasua, käytettävyyttä, suunnittelen tulevia postauksia ja tulevia juttuja ja teen ja kuvaan postauksia ja ai niin tosiaan, teen niitä kynsiä joista blogiin postaan.

Sinänsä jännää on se, että koskaan mikään anonyymi-ilkeily ei ole saanut mua edes harkitsemaan blogin tauolle laittamista, ei ei. En minä sellaisia jaksa kauempaa miettiä, ehkä alussa jaksoin kauemmin. Blogin pidossa kasvaa todella paljon ihmisenä, vaikkei sitä ehkä uskoisi. Koitin itseasiassa ottaa tähän esimerkiksi jonkun anonyymin ilkeilyn mutta en keksinyt ainoatakaan esimerkkiä, niin nopeasti ne unohtuvat. Ne ovat ihan muut syyt jotka saavat harkitsemaan blogin sulkemista.

Vaikka blogia ei olisi, tulisin luultavasti silti tekemään kynsiä. Silti monesti mietin, että mitä mä sitten tekisin jos mulla ei olisi tätä blogia? Kenelle mä tulisin hehkuttamaan jostain ihanasta kynsilakasta jonka löysin tai kivasta koristelujutusta jonka löysin tai keksin? Kuka kuuntelee kun tahdon selittää postauksen verran joidenkin lakkojen koostumuksista tai siitä miksi joku tietty kynsilakka nyt vaan on niin ihana? Kuka ymmärtäisi paremmin toista kynsifriikkiä kuin toinen samanlainen?

Tämä ei ole teidän syytä. Ette te tee mitään väärin jos toivotte minulta asioita, vaan minä teen väärin kun en osaa olla toteuttamatta tai vaadin itseäni toteuttamaan asioita joita ei olisi tarve tai otan niistä isompia paineita kuin olisi tarve.

Onko parempi luovuttaa huipulla vai hiipua hiljalleen?