Mulla on ollut otsikon mukainen fiilis vajaan kuukauden verran, ihan joka päivä. Vietän nimittäin työpäiväni kaupungin isoimmalla ja päheimmällä keikkapaikalla. Täytyy sanoa, että en voisi olla onnellisempi tästä etuoikeutetusta asemasta, joka mulle on suotu. Mä en oo semmoinen persoona, joka onnellisuuspuuskissaan hyppii yhdellä jalalla ja huutaa koko maailmalle miten onnellinen on. Mä oon se tyyppi, joka kirjoittaa postauksen siitä, miten onnellinen olen ja (hymyillen samalla typerästi). Tää postaus tulee koskettamaan kynsien varjolla mun tämän hetken elämäntilannetta.
Kynsillä:
Zoya - Brittany (beige mattalakka, saatu)
+ leimauksissa: Essence Stamp Me! White & Cheeky CH-31
Oikeasti, tiedättekö sen fiiliksen, kun näette juomakorin, jossa lukee "Rammstein" ja kun ne jätkät on koskeneet sitä koria, ja sulle tulee vaan vaistomainen tarve halata sitä koria. Se fiilis, kun palaa ihan pikkulapseksi fanituksen edessä ja kun on vaan niin älyttömän onnellinen siitä kaikesta, mitä mulle on suotu.
Välillä on mielettömän kiire ja mun lähin työparini saa kärsiä pienistä ärtymyskohtauksista, mutta voi elämä mä nautin. Mä oon päässyt tekemään jo nyt semmoisia asioita, joita en luullut osaavani. Mä oon ylittänyt omat mukavuusrajani aivan kertaheitolla ja oppinut, että hei, kyllä mä pystyn tähän. Koeteltu on jo nyt, mutta kaikki tuntuu niin palkitsevalta, etten tiedä miten päin tässä kuuluisi olla.
Mistä asiasta sinä olet onnellinen juuri nyt?
Tämän blogitekstin kirjoittaja on onnellisuuspuuskissaan kieriskelevä haaveilija, joka on löytänyt elämälleen suunnan ja käyttötarkoituksen.