torstai 10. lokakuuta 2013

Eläinten viikon kynnet surullisissa merkeissä

Eläinten viikolle piti ehdottomasti tehdä kynnet myös. Tänään on viimeinen päivä tätä karvakavereille ja vähemmänkin kavaisille kavereille omistettua viikkoa, joten nyt olikin viimeinen hetki tehdä nämä teemakynnet. Monet teistä tietävätkin, että kissat ovat lähellä mun sydäntä ja oon kertoillu kissaveljesten kuulumisia Kissat-tunnisteen alle aiemmin. Muistatte ehkä myös, kun tuossa jokunen aika sitten kerroin, miten mulla on mennyt tosi paljon kuviot uusiksi tässä viimeaikoina. Oon valitettavasti joutunut tekemään useampia ikäviä päätöksiä tässä lyhyen ajan sisään ja yksi niistä on se, että luovun toisesta kissapojastani. Syy on lyhyesti sanottuna se, että kissat eivät tule enää toimeen keskenään vaan ne tappelivat aivan tosissaan ja kissoista huomasi, että ne stressasivat toistensa läsnäoloa, vaikka olivat eri huoneissa.

Tästä syystä Roope hakee Leon ensiviikolla luokseen Kuopioon. Tämä on meistä molemmista järkevintä myös siksi, että ennen mun ja Roopen eroa oli havaittavissa, että Leo on selkeästi enemmän Roopen, kuin mun kissa. Mä jotenkin ajattelisin, että Leo on kärsiny myös siitä, että Roope lähti, joten se voi olla yksi syy tähän oireiluun. Ainakin ajallisesti se sopii hyvin olemaan osavaikuttaja tilanteeseen. Mulle on kuitenkin kissojen hyvinvointi ja turvallisuus kaikkein tärkeintä, vaikka se on mulle kamala paikka luopua kissasta. Kissat on mulle kuitenkin niinkuin omia lapsia ja tuntuu välillä, niinkuin olisi luopumassa lapsesta.

Yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä, mutta täytyy vain ajatella kissojen parasta ja nimenomaan ajatella tilannetta järjellä, eikä tunteella. Leo on hieman kuin avioerolapsi, joka sijoitetaan nyt isänsä luo. Leo pääsee tutun ihmisen luo, joka on sille se tärkein ja saa nauttia ansaitsemastaan ainoan kissan huomiosta täysin rinnoin. :)


Kynsillä:

Color Club - Wicker Park (violetti, saatu)
Flormar - 310 (creme valkoinen)
Orly - Liquid Vinyl (creme musta)
+ Sinan mustaa samettipulveria (saatu)

Olkoon nämä kynnet siis Leolle omistettu, nyyh. Kyllä mua ainakin itkettää tätä postausta tehdessä ja lyhensin tätä postausta aika reippaasti alkuperäisestä versiosta. Kuitenkin nykyään kun lukijoita on enemmän, niin sitä ei uskalla kirjoittaa niin henkilökohtaisia asioita, kuin ennen. Kasvottomana on niin helppo arvostella toisten valintoja tai elämää, kun ei tarvitse tulla sitä päin naamaa sanomaan eikä tarvitse paljastaa itsestään mitään. Tietynlainen itsensuuri blogissa onkin toisaalta surullista, mutta myös järkevää. Ilmeisesti mun uus motto elämälle on, että järki ennen tunteita.

Jos niistä kynsistäkin jotain koittaisin sanoa, ennenkuin avauduin enempää. Laitoin ekaa kertaa kynsille tuota Color Clubin syyskokoelman Wicker Parkia ja onhan se kaunis. Itsetasoittuvuus ei tässä lakassa ole valttikortti, mutta kolmella kerroksella sai peittävää jälkeä. Koristeluksi töpöttelin valkoisella tuollaisen polun, johon tein pilkuttaen tassunkuvat. 

Nimettömiin kokeilin sitten ensimmäistä kertaa samettipulveria! Tää tuntuu niiin ihanalta hipelöidä kynnellä, mutta tämän saaminen pois kynsinauhoilta oli hieman haastavaa. Lakkasin ensin nimettömät mustalla lakalla ja annoin kuivua. Sen jälkeen lakkasin kirkkaalla lakalla (olisi voinut lakata mustallakin, miten vain tykkää) ja ennenkuin lakka kuivui, niin kaadoin samettijauhetta kynnelle ja painelin sen siihen kiinni. Päällyslakkaa tähän ei luonnollisestikkaan tule. Haastavaa oli kyllä saada kynsinauhat puhtaaksi noista karvoista, enkä kahdella käsinpesulla saanutkaan. Tänään yön yli oltuaan karvat ovat kyllä kynsinauhoilta jo lähteneet. :) Kivasti näyttäisi myös tuo pulveri pysyvän kynsillä! Pitää vaan muistaa painaa se kynnelle levitysvaiheessa. Näitä tekee mieli silitellä kokoajan, aww.

Tämmöistä tarinaa tänään, toivottavasti teillä on vähän positiviisempi syksy. :) Mitä tykkäsitte muuten kynsistä?

38 kommenttia:

  1. Nätit kynnet. :) Itse jäin ilman eläintenviikon kynsiä, mutta oon lakkaillut niitä ihmisille eläinten hyväksi. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tuo olikin tosi hieno tempaus, luin sun blogista siitä. :)

      Poista
  2. Sä teit Minttu ihan oikeen päätöksen! Koska ei oo kiva jos herrat kärsii. :/ ja söpöset kynnet! 8)

    VastaaPoista
  3. Ihanat kynnet! :) Mulla on vielä kokeilematta tuo samettipulveri..Jos vaikka vkloppuna kokeilisin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Kokeile ihmeessä, tää pinta on niin ihana. :)

      Poista
  4. Minusta teit oikean päätöksen ja mukava, että kissa pääsee kuitenkin tutulle ihmiselle etkä suinkaan sijoita sitä uudestaan tuntemattomalle. Näinhän kannattaa tehdä jos pystyy, sitten olisi mahdollisuus joskus vielä nähdä omaa rakasta kissaa jopa. <3 Paljon jaksamisia ja haleja sinne! :')
    xoxo Mella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihan totta kyllä se, että Leo pääsee nyt kuitenkin tutulle ihmiselle, johon se on muutenkin ollut kiintynyt, joten tämä on varmasti parasta kaikille. :)

      Poista
  5. Voi ei : ( Mutta tärkeintä kyllä tuo, että mikä on eläimelle itselle parhainta. Mielestäni kyllä ihan oikean päätöksen teit. Ja eihän se nyt lopullisesti elämästäs kuitenkaan häviä, tulet varmasti näkemään vielä ja kuulemaan kuulumisia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, se on vain ajateltava kissojen parasta. :) Ja onneksi tosiaan kuulen sen kuulumisia siltikin!

      Poista
  6. Ihanat kynnet kerta kaikkiaan. tui tui. :D

    VastaaPoista
  7. Ihana lakkaus ja Leo on onnekas kisu, pääsee tuttuun huomaan!

    VastaaPoista
  8. Nätit kynnet ja koskettava postaus. Hyvä, että pystyit oman luopumisen tuskan läpi näkemään mikä Leolle on parasta. Voimia sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Pakko vain yrittää ajatella järkevästi. :)

      Poista
  9. Voi surku, voin kuvitella kuinka kova paikka tuo on sulle :( Teit kuitenkin oikean päätöksen, kissojen parasta ajatellen. Voimia ja jaksamisia, ajan kanssa onneksi helpottaa <3 Ja kauniit kynnet oot tehnyt <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi kova paikka ja kiitos Zigi! :) Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa. Kun kuitenkin tietää, että toisella on kaikki hyvin siellä.

      Poista
  10. Ihan oikea päätös <3 haleja muru :)

    VastaaPoista
  11. Voimia sinne, sulle ja kissalle <3 :)

    VastaaPoista
  12. Itse kun aikoinaan muutin kotoa pois, niin jouduin jättämään kissani lapsuuden kotiin koska se oli tosi ahdistunut uudessa kodissa. Teit mielestäni oikean päätöksen vaikka vaikea se on varmasti ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vooi, sullakin ollu kyllä hankala tilanne, mutta varmasti juurikin kissan kannalta hyvä tuokin. :)

      Poista
  13. Varmasti kova päätös mutta onneksi pääsee tutun ihmisen luo ja voimia sulle.Aina kannattee ajatella kissan parasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä, kissan etu on kuitenkin se tärkein vaikka itselle se tuleekin olemaan hankalaa, ainakin aluksi.

      Poista
  14. Yritähän pärjäillä siellä! <3

    VastaaPoista
  15. :,( .. ikävä kuulla, mutta parempi näin .. <3. Ihanat kynnet .. täälläkin kisujen kanssa vietetty eläintenviikkoa .. vähän ekstra herkkuja ja semmosta ;) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri, kiitos sinulle! :) Meilläkin saatiin erikoisherkkuja!

      Poista
  16. Voimia sinne päin! ♥ :c Ja tosi suloiset kynnet <3

    VastaaPoista
  17. Teit oikean päätöksen, todella. Vaikka raskasta se on...meille kävi sillä tavalla tässä syksyllä, että meidän Laku alkoi stressata muista kissoista pikkuhiljaa, kun vuosi sitten veljensä kuoli :( Yritettiin vaikka mitä eläinlääkärinkin avulla, mutta stressi vaan paheni ja Laku alkoi sairastellakin. No piti tehdä sydäntä särkevä päätös ja etsiä Lakulle uusi koti, onneksi hyvä kaverini otti sen ja siellä sen stressi on kadonnut ja voi tosi hyvin. Laku oli mun semmonen sylikissa ja huomas, kun en itse voinut hyvin, oli aina läsnä. Mutta en mä vaan voinut katsella enempää ja omakin stressi meni niin pahaksi, että tuli vatsahaavaa enkä itsekään voinut hyvin mitenkään. Toki Lakua on ikävä, mutta kun tietää, että sillä on kaikki hyvin niin <3 Ja meillä on täällä silti kolme ihanaa kissaa kaverina. Kissat on meillekin lapsia, kaikki kaikessa. Voimia siis älyttömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ettei tuu väärinkäsityksiä: Ei siis kateltu mitään vuotta stressaantunutta kissaa vaan se sairastui pikkuhiljaa ja välillä näytti paremmalta tilanne, mutta heinäkuussa paheni niin paljon, että Laku sitten muutti pois. On kyllä niin ikävä edelleen, etten vieläkään pystyis jätkää mennä moikkaamaan.

      Poista
    2. Voi että, olipa kamala tilanne teilläkin! Onneksi saitte asian selviämään ja sait Lakun kaverisi luo. Ehkä se pahin siitä pian helpottaa ja pystyt menemään tervehtimään karvakaveria. :)

      Poista
  18. Ihan kauhee toi sun ja roopen ero. Mitä teille oikeen tapahtu jos vaan saa kysyä? Tulee ittellekki hirvee haikee fiilis ku luki tän sun postauksen. Voimii sulle tosi paljon !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En sen kummemmin halua blogissa asiasta puhua, mutta joskus vaan käy näin. :/ Ei sille mitään mahda.

      Poista
  19. Kyllä täälläkin meinas tippa tulla linssiin. Onneks sulle jää kuitenkin Romeo lohduttelemaan, ja Leo tosiaan pääsee satavarmasti hyvään kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Romeosta on tullut ihan tositosi sylikisu nyt ja huomionkipeä. :) Ihania karvaturreja.

      Poista

Asialliset kommentit ovat aina tervetulleita! :)