Eläinten viikon kynnet surullisissa merkeissä

Eläinten viikolle piti ehdottomasti tehdä kynnet myös. Tänään on viimeinen päivä tätä karvakavereille ja vähemmänkin kavaisille kavereille omistettua viikkoa, joten nyt olikin viimeinen hetki tehdä nämä teemakynnet. Monet teistä tietävätkin, että kissat ovat lähellä mun sydäntä ja oon kertoillu kissaveljesten kuulumisia Kissat-tunnisteen alle aiemmin. Muistatte ehkä myös, kun tuossa jokunen aika sitten kerroin, miten mulla on mennyt tosi paljon kuviot uusiksi tässä viimeaikoina. Oon valitettavasti joutunut tekemään useampia ikäviä päätöksiä tässä lyhyen ajan sisään ja yksi niistä on se, että luovun toisesta kissapojastani. Syy on lyhyesti sanottuna se, että kissat eivät tule enää toimeen keskenään vaan ne tappelivat aivan tosissaan ja kissoista huomasi, että ne stressasivat toistensa läsnäoloa, vaikka olivat eri huoneissa.

Tästä syystä Roope hakee Leon ensiviikolla luokseen Kuopioon. Tämä on meistä molemmista järkevintä myös siksi, että ennen mun ja Roopen eroa oli havaittavissa, että Leo on selkeästi enemmän Roopen, kuin mun kissa. Mä jotenkin ajattelisin, että Leo on kärsiny myös siitä, että Roope lähti, joten se voi olla yksi syy tähän oireiluun. Ainakin ajallisesti se sopii hyvin olemaan osavaikuttaja tilanteeseen. Mulle on kuitenkin kissojen hyvinvointi ja turvallisuus kaikkein tärkeintä, vaikka se on mulle kamala paikka luopua kissasta. Kissat on mulle kuitenkin niinkuin omia lapsia ja tuntuu välillä, niinkuin olisi luopumassa lapsesta.

Yksi elämäni vaikeimmista päätöksistä, mutta täytyy vain ajatella kissojen parasta ja nimenomaan ajatella tilannetta järjellä, eikä tunteella. Leo on hieman kuin avioerolapsi, joka sijoitetaan nyt isänsä luo. Leo pääsee tutun ihmisen luo, joka on sille se tärkein ja saa nauttia ansaitsemastaan ainoan kissan huomiosta täysin rinnoin. :)

Kynsillä:

Color Club - Wicker Park (violetti, saatu)
Flormar - 310 (creme valkoinen)
Orly - Liquid Vinyl (creme musta)
+ Sinan mustaa samettipulveria (saatu)

Olkoon nämä kynnet siis Leolle omistettu, nyyh. Kyllä mua ainakin itkettää tätä postausta tehdessä ja lyhensin tätä postausta aika reippaasti alkuperäisestä versiosta. Kuitenkin nykyään kun lukijoita on enemmän, niin sitä ei uskalla kirjoittaa niin henkilökohtaisia asioita, kuin ennen. Kasvottomana on niin helppo arvostella toisten valintoja tai elämää, kun ei tarvitse tulla sitä päin naamaa sanomaan eikä tarvitse paljastaa itsestään mitään. Tietynlainen itsensuuri blogissa onkin toisaalta surullista, mutta myös järkevää. Ilmeisesti mun uus motto elämälle on, että järki ennen tunteita.

Jos niistä kynsistäkin jotain koittaisin sanoa, ennenkuin avauduin enempää. Laitoin ekaa kertaa kynsille tuota Color Clubin syyskokoelman Wicker Parkia ja onhan se kaunis. Itsetasoittuvuus ei tässä lakassa ole valttikortti, mutta kolmella kerroksella sai peittävää jälkeä. Koristeluksi töpöttelin valkoisella tuollaisen polun, johon tein pilkuttaen tassunkuvat. 

Nimettömiin kokeilin sitten ensimmäistä kertaa samettipulveria! Tää tuntuu niiin ihanalta hipelöidä kynnellä, mutta tämän saaminen pois kynsinauhoilta oli hieman haastavaa. Lakkasin ensin nimettömät mustalla lakalla ja annoin kuivua. Sen jälkeen lakkasin kirkkaalla lakalla (olisi voinut lakata mustallakin, miten vain tykkää) ja ennenkuin lakka kuivui, niin kaadoin samettijauhetta kynnelle ja painelin sen siihen kiinni. Päällyslakkaa tähän ei luonnollisestikkaan tule. Haastavaa oli kyllä saada kynsinauhat puhtaaksi noista karvoista, enkä kahdella käsinpesulla saanutkaan. Tänään yön yli oltuaan karvat ovat kyllä kynsinauhoilta jo lähteneet. :) Kivasti näyttäisi myös tuo pulveri pysyvän kynsillä! Pitää vaan muistaa painaa se kynnelle levitysvaiheessa. Näitä tekee mieli silitellä kokoajan, aww.

Tämmöistä tarinaa tänään, toivottavasti teillä on vähän positiviisempi syksy. :) Mitä tykkäsitte muuten kynsistä?