Saako bloggaaja epäonnistua?

Tästä postauksesta näin unta! Pitihän se pistää heti toteutukseen, kun kuvavarastosta löytyi sopivia tuotoksia tähän.

Epäonnistumiset voidaan ajatella jaettavan ainakin kahteen osaan: a) lakkauksiin, jotka ovat epäonnistuneet ja näyttävät kuvissa epäonnistuneilta (aiheuttajana lakkaustyli, tarvike, oma hölmöily jadajada) tai b) lakkaukset, jotka ovat oikeastaan onnistuneet, mutta näyttävät kuvissa epäonnistuneilta (johtuen joko kuvaajan huonosta kuvauspäivästä tai ihan vaan värin oikeana toistumattomuudesta tai kuun väärästä asennosta).

Tyypin a-lakkaukset:

Kynsillä:

Seppälä - Holo 03
+ Dependin kynsitarrat (molemmat saatuja)

Syynä näiden epäonnistumiseen olivat nuo kamalan paksut tarrat. Tarrat olivat jäykkiä, joten rikkimenemisestä ei ollut todellakaan pelkoa, mutta nuo rajat olivat niin häiritsevät, että ei hyvä. En voi suositella näitä tarroja. Holo on kaunis, mutta ohut tämäkin, onneksi kolme kerrosta riitti kyllä minunkin kynsilleni.

Tyypin b-lakkaukset:

Kynsillä:

Seppälä - Vihreä creme (saatu)
OPI - Rainbow Connection
China Glaze - Keepin' It Teal (saatu)

Nämä oli oikeasti hienot ja kirkkaat lakkaukset, mutta tietyt vihreät ei vaan toistu ikinä näytöllä oikeanlaisina. Lakkaus oli jopa siinä mielessä tosi kiva, että tuo Seppälän vihreä creme on yksi parhaista cremeistä, joihin olen koskaan törmännyt. Tästä tiedosta vaan ei taida olla niin paljoa apua, kun noissa vanhoissa cremeissa ei ole nimeä tai numeroita, jota voisin hehkuttaa, eikä myöskään tämä lakka toistu oikeanlaisena näytöllä. Harmi.  Onneksi niissä uusissa kokoelmissa lakoilla on nimet! Kuitenkin olen todennut, että ne Seppälän cremevihreät (niitä taitaa olla 2 tai 3 vissiin) ovat poikkeuksetta äärimmäisen hyvälaatuisia.

Kaksi mun inhokkilausettani ovat "livenä nää kynnet oli hienot vaikkei kuvissa siltä näytä" ja "lakkaukset näyttää hienolta kaukaa katsottuna". Syyllistyn niihin itse myös typerän usein, en koita tosiaankaan väittää, että muut vain näin tekisivät. Välillä sitä pohtii, että mitä järkeä on hienoissa kynsipiiperryksissä, jotka "näyttävät kauniilta kaukaa katsottuna", mutta niitä ei kehtaa läheltä kenellekkään näyttää? No ei varmaankaan mitään järkeä. Siihen kai sitä aina pyritään kynsiharrastuksessa, että lakkauksia vois näyttää näinkin läheltä, kuin esim. kynsiblogeissa on tapana tehdä. ;D Toisaalta taas kynsiblogilta lähtee vähän pohja, jos joka toiset lakkaukset "näyttää hienolta livenä", mutta blogiin asti sitä kaikkea kauneutta ei saa. Hmph. Kuitenkin me kaikki tiedetään, ettei valokuvaus oo mitenkään helppoa eikä kynnetkään aina onnistu niinkun pitäis, mutta silti haluais ehkä niitä jollekkin näytelläkkin. Kai sitä vaan pitäisi olla armollisempi itselleen ja muille.

Itse olen sitä mieltä, että virheet kuuluvat elämään ja vaikka niitä ei kukaan haluakkaan tehdä, niin niiden esille tuominen on kuitenkin yksi asia, joka lisää samaistumista bloggaajaan. Samaistuminen lienee yksi blogien tärkeimmistä koukuttavista ominaisuuksista. Monet hakevat blogeista kuitenkin positiivisuutta, kivoja ja piristäviä juttuja. Marinaa ja valitusta ei ole kiva lukea, mutta myös se toinen ääripää, tasaisen siloiteltu elämä kiinnostaa selkeästi joitakuita. Missä sitten menee se raja, kumpaanko ihmiset kuuluu enemmän: niihin, jotka haluavat blogeista selkeästi lukea sitä kiiltokuvapintaa ja vain kivoja juttuja vai sitten sitä samaistumista ja hieman epätäydellisempää elämää?

Pitäisikö niitä omasta mielestä selkeästi epäonnistuneita lakkauksia sitten näyttääkkään blogissa ollenkaan? Toki eri ihmisillä menee eri käsitys siitä, mikä on epäonnistunutta. Jollekkin kauan asiaa harrastaneelle tai asiaan huomiota kiinnittävälle pieni virhe strassin sijoittelussa, leiman leviämisessä tai ihan missä vaan voi olla kohtalokas, koko kynnet epäonnistuneeksi leimaava asia. Sitten taas vähemmän asiaa harrastanut ei asiaan välttämättä kiinnitä huomiota laisinkaan, vaan näkee kynnet kokonaiskuvaltaan erittäinkin onnistuneina. Joku taas kiinnittää huomionsa ihan eri asiaan, eikä huomaa virhettä siksi.

Jos epäonnistuneet lakkaukset päätyy julkaisemaan, niin en kuitenkaan näe, että on tarpeen pistää pitkää listaa siitä, mikä näissä nyt meni pieleen. Tätäkin tulee väkisinkin tehtyä itse, tavallaan selitettyä, että mitä olisi tehnyt toisin ja tavallaan tämä on kai luonnollistakin. Itse huomasin alkuaikoina listaavani näitä virheitä lähinnä siksi, että kukaan ei vaan pääsisi niistä sanomaan, vaan että olisin tavallaan itse todistetusti tiedostanut virheiden olemassaolon. Loppujen lopuksi tällainen listaaminenhan on aika turhaa, koska siinä tulee samalla huomauttaneeksi virheistä niillekkin, jotka eivät virheitä muuten huomaisi. Toisaalta voisi ajatella, että se on myös jonkinlaista epätietoista lukijoiden aliarvioimista ja arvottamista listata virheet. Miltä tuntuu lukijasta, joka lukee pitkää virheiden listaa kynsistä, joita hän itse pitää täydellisinä, eikä huomannut mitään virheitä? Tyhmältä, aloittelevalta, harrastajalta? Hankalia juttuja nämä. 

Mitä ajatuksia postaus teissä herättää? Onko virheet ok vai pitäisikö epäonnistuneet lakkaukset pitää visusti piilossa? :) Tänään myöhemmin vähän hömppäisempää postausta uutuuslakkojen esittelyn muodossa!